Kesämiittikertomus 2018

Terveisiä 29.6.-1.7.2018 vietetystä miitistä

Varma kesän merkkihän on tietenkin miitti! Tällä kertaa kokoonnuimme Jämijärvelle Jämin lomatalojen kahteen mökkiin, joilla vietimme myös pikkujoulumiittiä 2015. 

Perinteeksi muodostuneeseen tapaan miitti oli koko viikonlopun mittainen. Paikalla oli kolmetoista kirjottajaa ja jälleen ihan uusiakin miittituttavuuksia.

Saavuimme paikalle perjantaina iltapäivällä ja majoituimme mökkeihin. Taloksi asettumisen jälkeen kävimme päivällisellä ja pääsimme samalla tutustumaan paremmin ensikertalaisiin. Illan hämärtyessä oli aika laittaa saunat ja pihalla odottava palju lämpiämään. Löylyttelyjen päälle maistui jo pikku suolapala ja siirryimme kotaan grillailemaan, jutustelemaan ja musiikkia kuuntelemaan. Sitten olikin kauneusunien aika ja siirryimme höyhensaarille hyvässä järjestyksessä.

Lauantaina aamiainen kutsui heti ravintolan auettua. Pöydän antimista nautittuamme suurin osa porukasta vetäisi maastokamppeet päälle ja lähti vaeltelemaan seitsemän kilometrin metsälenkin kauniisiin harjumaisemiin. Matkan varrella kohdattiin mm. kovassa tuulessa huojuva lintutorni, hilpeä koira, mättäittäin mustikoita sekä suunnattoman pitkät portaat ylös harjulle. Jälkimmäisiä osa reippailijoista lähtikin selättämään ja selvisi tuuliselle huipulle. Takaisin tultuamme olikin aika siistiytyä ja valmistautua hallituksen kokoukseen ja yhdistyksen kevätkokoukseen. Kakkukahvit maistuivat jo tässä vaiheessa ja niistä saatiinkin hyvää energiaa seuraavaa ohjelmanumeroa varten. Edessä oli parituntinen runotyöpaja, jossa saimme työkaluja monellekin ajankohtaisen ongelmaan: kirjoituslukkoon. Tulipa siinä kerrankin kirjoitettua aika vapautuneesti – todella usein itse kukin sortuu liialliseen kritiikkiin oman tekstinsä suhteen. Papereiden täytyttyä ja mielten hyvällä tavalla tyhjennyttyä oli aika lähteä päivälliselle. Tässä vaiheessa saimme joukkoomme vielä pari päiväkävijää. Kun saimme vatsat täyteen, niin edessä oli taas paljun ja saunojen lämmitys. Sopivaa kuumuutta odotellessamme istahdimme porukalla alas ja kirjoitimme kaikenlaisia tärppirunoja. Puuha sujui sukkelasti ja pian oli aika lähteä löylyihin. Paljussakin viihdyttiin vielä pidempään kuin perjantaina. Saunapuhtaina palasimme kirjoituspuuhiin ja lopulta alkoi vatsoissa taas kurnia sen verran, että siirryimme kotaan grillailemaan. Kaunis auringonlasku helli runoilijoiden sielua ja saattoipa se aurinko olla jo hyvän matkaa nousemassa, kun viimeiset miittiläiset malttoivat mennä nukkumaan.

Sunnuntai aloitettiin taas yhteisen aamiaisen merkeissä ja sen jälkeen siirryttiin järjestelemään mökit luovutuskuntoonn ja pakkailemaan kamppeita. Kiire ei ollut mihinkään, sillä saimme pitää mökit neljään saakka. Nauru, tuo miitien olennainen elementti oli edelleen läsnä, kyllä tuli poskilihaksille taas kyytiä ihan viime minuuteille saakka. Kiitos kaikille mukana olleille!  Tapaamisiin ensi miitissä – toivottavasti silloinkin on vanhojen rakkaiden runoystävien lisäksi taas uusiakin tuttavuuksia mukana!